From the choreographers

Words were first created out of a need for survival, something such as water; we needed a sound for that, so that we could survive. But what happens when we start to define emotions or experience? We try to create one tangible word to represent a deep and complex system of synapses that fire off when we experience a specific moment in our lives. This story can rather be told by movement in space and time. Than suddenly, that moment can become a universal experience that transcends a common language.

Dance is a way to see and value the different cultures, and appreciate those differences as a gift. Through contemporary dance we can appreciate our specific cultural backgrounds, but we also get to realize how we all are able to enjoy the moment and freedom above words; to feel this ancient rhythm in our bodies. Through dance, we are able to relive instinctual behaviors in order to translate them through the use of body language, rather than to simplify a complex thought. This idea is made possible by techniques and tools that we hope to share in our common process. By allowing our bodies to enhance the time and space around us, we can successfully translate our inner monologues to an outer audience.

This year we worked both in English and Finnish. Taking dance classes in other languages is not only possible but exciting and experiential. Our aim has been to open the perspective to dance as a language in itself and above all others. It can be enjoyed by anyone and everyone, and can be a great way to learn about interactions in your everyday life. During the process we were able to open our mind to understand the subtle movements around ourselves, to activate the senses in a new way for learning, and to adapt in different situations in an instant.

With dance, the language remains abstracted and warped. There is an instinctual understanding that can happen between the performer and the audience that can predate when we had defined languages. Through this we are able to provide a common experience with one another without international borders.

Maria Nurmela and David Scarantino

photos from the show and post- show talk by Tanja Ahola

Dreams of tommorrow

Dreams of tommorrow esitettiin monen viikon treenaamisen jälkeen Aleksanterin teatterissa 17. marraskuuta 2015. Raskaan mutta antoisan worshopjakson päättävä näytös oli upea ilotulitus pimenevässä illassa, eikä yleisön suosionosoituksista meinannut tulla loppua kun tanssijat viimein seisoivat esityksen jälkeen lavan reunalla kumartamassa.

Esityspäivä oli pitkä ja tanssijat saapuivat teatterille jo aamupäivällä valmistautumaan kenraaliharjoitukseen. Jännityksen hitaasti voimistuessa treenattiin vielä viimeiset yksityiskohdat, iskut ja ojennukset. Keskittyminen ei tältä joukolta herpaantunut vaikka illan h -hetki lähestyi lähestymistään. Toinen Apollo Tanssii! -projektin tämän vuoden kummeista, Tea Khalifa kävi pukuhuoneessa toivottamassa onnea vielä ennen esitystä ja yhtäkkiä koko pitkä päivä oli ohi ja jäljellä enää se tärkein. Yleisö hiljentyi salin pimeydessä ja esiripun noustessa ei ollut enää muuta tehtävissä kuin antautua tanssille, itsevarmasti, uteliaasti ja heittäytyen.

Läsnäolo, seikkailumieli, kaikkensa antaminen ja aina uusien rajojen saavuttaminen ja niitten ylittäminen olivat läsnä illan tunnelmassa. Jarmo Saaren ja Abdissa "Mamba" Assefan musiikki yhdistettynä Mikko Lampisen mielikuvituksellisiin videoteoksiin tempasivat tanssijat ja yleisön mukaansa matkalle ajan halki. Kun aplodit olivat laantuneet ja tanssijat käyneet hengähtämässä lavan takana oli yleisökeskustelun vuoro. Ilta päättyi teatterin ylälämpiössä, jossa tanssijat kukitettiin onnellisessa ja rentoutuneessa tunnelmassa. 

Jäähyväisten hetki on katkeransuloinen, on lähdettävä eri suuntiin, mutta yhteisen kokemuksen muistoja säilyttäen. Kiitos kaikille mukana olleille, tekniselle ryhmälle, koreografeille, opettajille, kannustavalle yleisölle ja rohkeille tanssijoille ikimuistoisesta illasta!

Kuvat: Tanja Ahola