Apollo Tanssii! 2015 -traileri

Syksy on kulunut nopeasti - onko aika tehnyt meille kepposen? Mihin katosivat viikot, työpajapäivät? Huomenna tämä matka päättyy ja uusi alkaa. Eväiksi saamme kaikki hienot kokemukset. Mutta sitä ennen kenraaliharjoitus, yleisön supinaa, esirippu nousee...ja sitten jo aplodit, kumarrukset. Me teimme sen!

Tulkaa mukaan, kaapattaviksi aikakoneeseen, menneeseen ja tulevaan. Tässä vielä tunnelmia syksyn työpajoista.

 

Traileri: Mikko Lampinen

Tanssi on mun valinta - Jani Toivola

Minulla on kunnia olla mukana jo toista kertaa Tero Saarinen Companyn sekä Apollon yhteiskoulun Apollo tanssii! -projektissa. Ihailen ja kunnioitan Tero Saarisen työtä tanssitaiteilijana ja koreografina sekä koko hänen tiiminsä työtä suomalaisen ja kansainvälisen tanssin edistämiseksi ja kasvattamiseksi. On hienoa myös nähdä taidetta, joka astuu ulos näyttämöltä ja asettuu osaksi yhteisöä nuorten rinnalle, kuten Apollo tanssii! -projekti tekee. 

Kuva: Mikko Lampinen

Tero Saarinen Company on monessa kohtaa tehnyt omassa toiminnassaan mahdottomasta mahdollista. Ryhmä on pitänyt vastustuksesta ja haasteista huolimatta kiinni omasta unelmastaan yhä lujemmin ja kuunnellut ennen kaikkea itseään, omia arvojaan ja paloa sisällään. Samasta on mielestäni kyse myös Apollo tanssii projektissa, jossa nuoret ja heidän tulevaisuutensa ovat keskiössä. Se antaa nuorille mahdollisuuden astua uudenlaisten kokemusten äärelle, näyttää itsensä, hypätä ja tuoda äänensä esille.

Kuva: Mikko Lampinen

Tanssi oli ensimmäisiä asioita, joita lapsena ymmärsin. 4-vuotiaana tein sujuvasti koko illan tanssiteoksia kylässä oleville vieraille. Illallisen jälkeen istutin äidin ystävät sohvalle ja spektaakkeli sai alkaa. Äidin collegepaita lanteille hameeksi ja harjasta mikrofoni. Kyllä, myös mikrofooni oli tärkeä, vaikka kyse oli tanssiesityksestä.

Kuva: Mikko Lampinen

Näistä ensi hetkistä lähtien tanssi ja liike veti puoleensa ja tuotti valtavasti iloa ja onnea. Kohtasin valitettavan paljon koulukiusaamista ja ahtaalla ollessani tanssista tuli tärkeä turvasatama. Se oli paikka, jossa oli mahdollisuus tunnustella omaa persoonaa positiivisessa valossa. Asia mikä oli kouluyhteisössä kiusaamisen aihe, olikin tanssitunnilla lahja tai taito, joka auttoi yhä uusiin suorituksiin. Tanssista tuli väylä, jonka kautta saattoi nähdä ohi oman pahan olon tai yhteisön asettaman kapean roolin. Syntyi polku, jolta löysin omat unelmani ja lopulta ammatin näyttelijänä. Sama polku johdatti minut myös kansanedustajaksi. 

Nyt reilu 30 vuotta myöhemmin tanssi on edelleen tärkeä turvasatama. Se on muistutus siitä, kuka olinkaan, minne menossa ja mikä onkaan minulle tärkeää. Elämä politiikassa on välillä tuulista ja on ehdottoman tärkeää paineista huolimatta säilyttää itsensä sekä luottamus omiin ajatuksiin ja omaan tarinaansa. 

Kuva: Tanja Ahola

Oli laji tai asia mikä tahansa, niin toivon jokaiselle nuorelle harrastuksia, yhteisöjä tai yksittäisiä ihmisiä, jotka viestivät jokaisen oman tarinan kauneudesta ja merkityksellisyydestä. Tarvitaan asioita, jotka valavat uskallusta pitää kiinni itselle tärkeistä asioista, että kukaan meistä ei joutuisi kantamaan pelkoa tai häpeää oman tarinansa suhteen. Kenenkään ei pitäisi joutua piilottamaan ja peittämään itseään tai ajatuksiaan ulos suljetuksi tulemisen pelossa. Jokaisen tulisi voida luottaa, että niin monta kuin on maailmassa ihmistä niin monta on myös erilaista ja oikeaa tapaa olla ihminen. Maailmassa on nyt suurempi nuorten sukupolvi kuin koskaan aikaisemmin. Kaikilla on oikeus olla mukana. 

Tanssi on mun valinta. Ensi rakkaus ja suuri ilontuottaja.

Jani Toivola

kansanedustaja