Aleksanterin teatterin isossa tanssisalissa seisoo ryhmä Apollon Yhteiskoulun lukiolaisia piirissä. Kädet roikkuvat rentoina sivuilla, tunnelma on utelias. "Ensimmäinen liike on hengitys", ohjeistaa pedagogi-tanssija Maria Nurmela. Apollo tanssii! -projektin työpajoissa lähdetään liikkeelle siitä, mikä on tärkeintä: miltä tuntuu olla omassa kehossa? Miltä tuntuu tanssia?
Seuraavaksi huojutaan paikallaan, eteen ja taakse, sivulle ja keskelle. "Saarisen Tero sanoo aina, että kuvitelkaa varpaista lähteviä puunjuuria, jotka kiinnittävät teidät maahan", tanssija Mikko Lampela vinkkaa piirin toiselta laidalta. Jokainen nuori saa ottaa kiinni niistä mielikuvista, jotka tuntuvat omimmilta. Pääasia on olla rohkea. Vasta kokeilemalla selviää, miten oma keho liikkuu ja millaista on liikkua yhdessä.
"And now, let your feet hang!" Kieli vaihtuu luontevasti suomesta englantiin ja takaisin. Työskentelyn monikielisyys ja monipuolisuus toimivat luovuutta avaavina ulottuvuuksina. Heränneen luovuuden ansiosta osallistujat keksivät uusia tapoja toimia ryhmänä ja löytää yhteyttä toisiinsa. Ei aikaakaan, kun salissa jo heitellään voltteja, irvistellään, pyöritään lattialla ja mikä tärkeintä, nauretaan.
Säveltäjä-muusikko Jarmo Saari on tärkeä osa porukkaa. Hän on majoittautunut soittimiensa kanssa salin reunalle ja säestää tanssia elävällä musiikilla. Lempeät äänet lumoavat ja tempaavat liikkeeseen väistämättä. Samoin kuin tanssikin, musiikki syntyy hetkessä.
Missä me oikein tanssimmekaan?
Ensimmäisen työpajapäivän päätteeksi Aleksanterin teatterin tuottaja Saija Nisula kertoi teatterin kiehtovan historian. Saijan kertomus kutkutteli pohtimaan, mitä kaikkea tämä talo onkaan nähnyt. Samoissa saleissa ovat harjoitelleet maamme upeimmat tanssijat ja samoilla käytävillä ovat kulkeneet kaikki esittävän taiteen tähdet.
Projektin ensimmäinen päivä päättyi loisteliaaseen keisarinlämpiöön, missä nostettiin malja vuoden 2014 Apollo tanssii! -projektille.
Ja tämä kaikki on vasta alkua. Seuratkaa Apollo tanssii! -matkaa!
